tästä on hyvä aloittaa.

hyvin tietoisena siitä, ettei näitä tavallisten tallaajien blogeja ihmismassat luultavasti edes eksy lukemaan, aion silti olla naurettava ja profiloitua ainoastaan minipalloksi. Siihen on muutama syy.. blogissani tulen melko suurella todennäköisyydellä kirjoittelemaan paljon elämäni suurimmasta asiasta, rakkaudestani aviomieheeni. ja tämän alkoholismiin.

Arka aihe, kahdestakin syystä. Mieheni työ on sentyyppistä, ettei minun paranisi paljon julkisesti asiaa kommentoida.. Toisekseen, mulle on yksi ja sama lukeeko tätä blogia kukaan, päätin vain koittaa kun joku apina väitti sen olevan terapeuttista, ehkä samalla lailla ku baaritiskillä tuntemattomalle avautuminen, you know.. ei siis haittaa jos tätä ei kukaan lue, kunhan tätä ei vain lue kukaan tuttu. tai lukekoot, kunhan ei tunnista.

Siksi Minipallosta kerron vain seuraavaa,
olen asiakaspalvelutehtävissä, vanhempani erosivat ollessani viisi vee, minulla on useita sisaruksia pitkin Suomea (näin kärjistetysti) isäni ja äitini uusista avioliitoista, asun länsi-Suomessa, olen ikäisekseni vanha, olen uskomattoman itsehillintäkyvytön sokerihiiri, olen vanhigossa absolutisti, olen täsyin tunteideni heiteltävissä herkkyydestä tulisuuteen, uni vaikuttaa koko elämääni: jos unirytmini ei ole kellontarkkaa, lakkaan syömästä, juomasta, liikkumasta, jaksamasta.. Uni määrittelee aikalailla sairaan tarkasti mun elämäni laadun. Silti jaksan turhan harvoin pitää rytmiä kunnossa, ja kärsin sitten seurauksista. olen myös pirun rasittava yhdyssanapoliisi, joten jos rikon virkavelvollisuuttani ja puhun linja autoista tai huone kaluista, toivon, että joku puuttuu tähän rankalla kädellä.... ; >
Hei, jokin minkä kuulin muutama päivä sitten työkaverin sanovan mulle, määrittelee mun tänhetkistä elämää suhteellisen napakasti:
"Sä jotenkin keksit sun olemassaololles perusteet aina hetki ennenkö napsahtaa"
jeh, that's me,


-minipallo