aina kun kaikki on hyvin en millään jaksaisi miettiä vanhoja..
luulisi et hyvinä hetkinä olisikin kiva muistella ensitapaamista, ensisuudelmaa.. mutta näiden ajatusten yhteydessä tunnen lähestulkoon aina surua.. kaikki hyvät hetket tuntuu niin katkeransuloisilta, että niitä yleensä mietin vain huonoina hetkinä lähinnä kiduttaakseni itseäni.

Joten, tänään kirjoitan jostain muusta.
häistämme ehkä..?
noup, häiden jälkeen niistä on puhuttu vain muutamat kerrat, ja aihetta välttelen kiitettävästi edelleen..
meillä oli täydelliset häät, ja siinäpä se syy taas jo tulikin..

yksi asia mitä mietin eilen yöllä ennen nukahtamista, oli varmuus.
alkoholisten läheisten vertaistukiryhmässä ollaan paljon puhuttu siitä että oikeastaan sulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko eroat alkoholististasi, tai jos päätät elää hänen kanssaa, jollain tasolla hyväksyt sen ettet koskaan voi olla täysin varma. mistään. tästä päivästä, huomisesta, ensi vuodesta... iltapäivästä.. tai edes menneestä.
mä ymmärrän tämän..
mulle nuo kaksi vaihtoehtoa on täys fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri. nuo vain ehkä on ne terveellisimmät, inhimilliset vaihtoehdot. mene pois, tai pysy lähellä, mutta tietyn etäisyyden päässä. liian lähellä ollessa kun jotain sattuu, se sattuu kovaa.

irtautuminen on se sana, se ei tarkoita avioeroa, asumuseroa tai välien muuttumista, vaan omaa henkistä irtautumista siitä alkoholistin oravanpyörästä, toisen jalan palauttaminen sinne oman elämän puolelle. hyväksymistä. että on asioita joita en voi muuttaa, joten nostan kädet pystyyn.

mutta mitä helvettiä?

tämä on niin selvää pässinlihaa teoriassa! juuri näinhän se on, ajattelen. mutta sillä hetkellä kun alan soveltamaan ajatusta mun elämään, meidän elämään, se monimutkaistuu aivan uskomattoman paljon.
jos siis mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen

-avioero

vastaan ei.

toinen vaihtoehto

-alkoholistin kanssa eläminen, ja epävarmuuden hyväksyminen.

mitä?

tässä kohtaa pitää selventää että kokouksissa hyväksymisellä ei koskaan ikinä tarkoiteta juomisen hyväksyntää, alholismin hyväksyntää, kaiken siihen liittyvän hyväksyntää, vaan sen että hyväksyy sen tosiasian ettei itse voi muuttaa toista, ja tekee päätöksen tämän faktan pohjalta. eli lähtee tai jää siitä huolimatta.

kuten jo sanoin, jos aiot elää alkoholistin kanssa, sun täytyy oppia hyväksymään epävarmuus.
jos et siihen pysty niin samantien parempi on lähteä toiseen suuntaan.
jos et voi hyväksyä ettet tiedä huomisesta, vaan sun odotukset jokaiselta päivältä on todella suuret, et tee hyvää kenellekään - kaikken vähiten itsellesi.
mitä korkeammalla on toivo ja odotukset, sitä pidempi matka on maahan. ehkä sitä matkaa ei koskaan enää tarvitse pudota alas asti,  ehkä.

alkoholismi ja varmuus ei elä samassa maailmassa. tai maailmankaikkeudessa.

Olen ymmärtänyt ettei B voi luvata mulle ettei enää koskaan juo.
Siksi, koska B ei voi sitä tietää. ainoa asia, minkä B voi luvata itselleen ja samalla minulle, on tämä päivä. 'tänään en juo'.
tämä päivä kerrallaan-mentaliteetti on hyvin suuri osa alkoholistien raittiutta..

mutta entä minä? kuinka kauan voin elää päivä kerrallaan- elämää? ainako? eihän alkoholisti koskaan parannu. raitistua voi, muttei parantua.
kuulostaa ehkä ihanteelliselta, elää jokainen päivä niinkuin viimeinen ja blaablablaa muttei silloin  kun sun koko tulevaisuus on kiinni aina siitä yhdestä päivästä. yksi päivä voi viedä sulta kaiken.

eihän yksikään ihminen voi elää ilman varmuutta? varmuuden tarve on ehkä inhimillisin asia mitä keksin koko yönä. inhimillisintä koko maailmassa. varmuus tästä hetkestä, varmuus tulevasta, varmuus siitä että elämässä on jotain järkeä.

edes jossain määrin..
päivän kysymys kuuluu siis,

mikä on se määrä varmuutta mikä riittää? Mikä on riittävä määrä varmuutta jaksamaan vielä huomiseen päivään?

kun kerran alkoholistin kanssa et voi olla varma huomisesta, riittääkö se, että voit olla varma että hän pelkää ja janoaa huomista yhtä paljon kuin sinä?
varmuus siitä että olette samassa veneessä..
varmuus siitä että hän yrittää..
että hän on tosissaan..

Silti minua surettaa se, että muut avioparit kenties etsivät itselleen taloa, haaveilevat tulevaisuudesta, unelmoivat siitä mitä elämän päivät voivat tuoda.. puhuvat jopa lapsista.
ja tämä kaikki meiltä vietiin. minulta vietiin.. oikeus yhteisiin unelmiin, haaveisiin, ja edes jonkinlainen varmuus niiden realistisuudesta, tavoiteltavuudesta..
 

ei kai meillä sitä koskaan ollutkaan.

meillä on aina vain tämä päivä, ja se voi tuoda mukanaan ihan mitä vain.

ihan mitä vain..

 

-minipallo